Pikku-Ketun eskareiden blogi!

Lähestyvä joulu jännittää meitä jo kovasti. Tässä ajatuksiamme joulusta:

Mä tykkään joulusta, koska silloin saa paljon lahjoja.

Jouluna on kivaa, kun voi tehdä lumiukkoja.

Joulu on Jeesuksen syntymäpäivä, vai mikä se oli.

Jouluna leivotaan joulupipareita.

Minun lempijouluruoka on kinkku ja piparit.

Minä syön jouluna riisipuuroa, kinkkua, joulukalkkunaa ja piparkakkuja.

Aikuiset juo glögiä.

Eskareiden oma Tonttu Töppönen

Töppösen lähettämät kortit

Lahjat, pleikkarilla pelaaminen ja stigalla ajaminen on mukavaa

Joulupukki tai tonttu tuo lahjat. Minä ja sisko toivomme barbitaloa.

Toisille voi antaa lahjoja. Ja kivointa on lahjojen avaaminen.

Joulun aikaan päiväkodilla askarrellaan joulukoristeita ja avataan joulukalenteri.

Rakensimme oman joulukaupungin eskariin

Ulkona on lunta ja ikkunoissa koristeita.

Jouluna ostetaan kuusi ja koristellaan se aattona.

Me käydään viemässä kynttilöitä hautausmaalle.

Me kävimme laulamassa joululauluja kirkossa.

Meille tulee koko suku jouluna.

Minä toivon, että kaikilla on mukavaa jouluna!

Pikku-Ketun eskarilaiset ja henkilökunta toivottavat kaikille

Jouluiloa ja Onnellista Uutta Vuotta 2020!

KAJAANIN MONTESSORI-LEIKKIKOULUN ESKARITOUHUJA SYKSYLLÄ 2019

SYKSYINEN RETKI

Seikkailujen eskaripäivä Vimpelin laavulla. Ulkona voi tehdä kaikenlaista, jopa tehtäviä äidinkielen kirjasta.

Touhukkaan päivän jälkeen on lepohetki satua kuunnellen.

Luontoaskartelua.

TOPI SIILI VIERAILEE ESKAREIDEN KOTONA

Topi-siili vieraili jokaisen eskarin luona kotona yhden illan ja osallistui perheen touhuihin. Lapsi otti pokkarilla kuvia ja kirjoitti Topi-siilin mukana kulkevaan kirjaan juttuja ja piirsi kuvia.

YHTEISTYÖ LÄHIKOULUN KANSSA

Yhteistyötä Soidinsuon koulun oppilaiden kanssa liikunnan merkeissä.

JUHLAA

Pimeydenkarkoitus-juhlassa eskariopet tekivät taikoja.

TUTKIMUSTA JA TIETOA

Eskarit maistelivat syksyn sadon tuotteita.

Talven alkaessa tehtiin säähavaintoja eri säämerkkien avulla vihkoon ja perehdyttiin revontuliin ja lumikiteisiin kuvien ja videoiden avulla. Eskarilaiset tekivät revontuliaskartelun ja suunnittelivat koreografin revontulilauluun ”Pakkanen Paukuttaa”, joka esitettiin joulujuhlassa.

Lumikiteiden tutkimusta ja lumikukkia kuusenoksalla.

JOULUN ODOTUSTA JA VALOA TALVEN PIMEYTEEN

Hyvää Joulunodotusta kaikille!   

t. Montessorin väki

Otanmäen eskareiden blogi!

Otanmäen päiväkodin Eskareiden ajatuksia Suomesta:

Suomi merkitsee turvaa ja siellä saa asustaa oman perheen kanssa.

Suomi saa suojelusta.

Suomen metsässä on paljon juttuja. Sinne voi rakentaa majoja sekä siellä voi asustaa metsän eläimiä.

Suomi antaa meille ruokaa, jossa on Suomen lipun kuva. Suomalainen ruoka on parasta.

Suomessa tykätään syödä makaroonilaatikkoa, hirvenlihaa, makkaraa, karjalanpiirakkaa, mokkapaloja ja kakkua.

Suomea pitää rakastaa. Kaikki saa leikkiä ja leikkiin tarvitaan ystäviä sekä hyviä sopimuksia.

Suomessa on hyvä hoitaa eläimiä, jotka asustaa meillä. Äiti ja isäkin ovat huomanneet minusta, kuinka osaan hoitaa meidän omia lemmikkejä kotona ihan oikeesti.

Jokaisen kotona on sauna tai ainakin melkein.

Sähkösauna on sellainen sinne tulee virtaa napista.

Savusauna on sellainen, että sinne tulee savua.  Puusauna on sellainen, johon laitetaan isän tekemiä halkoja tai lautoja.

Suomella on joka vuosi synttärit ja sitä vietetään talvella. Lapset voivat askarrella oman suomen lipun ja voi juhlia tekemällä kotona kakkua ja karjalanpiirakoita. Ne on tosi hyviä, koska ne voi paistaa sähköuunissa tai leivinuunissa. Jos ei osaa leipoa voisi ostaa kaupasta herkkuja, jos on rahaa. Rahaa saa vain, jos on saanut hyvän työpaikan, josta tulee tilille rahaa.

Hyvää Itsenäisyyspäivää 6.12.2019

Toivottavat, Otanmäen päiväkodin Metsätähdet

Jalmareiden joulukalenteri

Joulukuun lähestyessä Jalmareiden eskareiden puheissa ovat alkaneet vilistä joulukalenterit ja joulutoivelistat sekä perheiden jouluperinteet. Lapset ovat jo innokkaasti piirtäneet kuvia joulupukille ja kirjoitelleet lahjatoivekirjeitä tonttujen mukaan laitettavaksi.

Lapset ovat innokkaina kertoilleet, millaisia joulukalentereita heillä on kotonaan. Olemme myös rakentaneet eskariin joulukalenterin. Jalmareissa on 24 lasta ja aloitimme kalenterin tekemisen siitä, että jokainen lapsi ompeli huovasta itselleen joulusukan. Lapset valitsivat huovan ja lankojen värit itse ja suunnittelivat haluamansa koristelut sukkaan. Näin saimme 24 kaunista joulukalenterin luukkua. 

Lapsia alkoi jo mietityttää, ilmestyykö sukkiin jotain yllätyksiä. Niinpä pidimme arpajaiset, joissa jokainen lapsi sai itselleen salaisen jouluystävän. Seuraavaksi lapset kertoivat aikuiselle kivoja asioita salaisesta ystävästään ja aikuinen kirjoitti kerrotut asiat kirjeen muotoon. Myöhemmin lapset myös piirtävät jouluisen kuvan liitettäväksi kirjeeseen. 

Joulukuu onkin sitten jännitystä ja odotusta täynnä, kun jokainen lapsi saa vuorollaan kurkistaa joulusukkaansa ja löytää sieltä ihanan joulukirjeen!

Jalmareiden eskarit toivottavat kaikille jännittävää joulunodotusta!

Mansikkapolun eskarit toivottavat hyvää Lapsen oikeuksien viikkoa!

”Rakkaat toiset eskarilaiset,

kiva kun luette tätä kirjettä!

Me ollaan saatu paljon ystäviä!

Ollaan luettu semmosta Piki-tarinaa, jossa opitaan, miten ollaan kiltisti toisille ja miten pääsee leikkiin mukaan. Jos on toiselle tuhma leikissä tai puhunu pahasti, saattaa käydä niinkin, että jää ite leikin ulkopuolelle.

Siinä on semmonen Pisin-tyyppi, joka sanoi tosi rumasti Pikille, että ”Pyjamapellejä ei päästetä leikkiin!”. Siitä tuli meillekin niin paha mieli, kun Piki jäi yksin. Mut Tupsukorvainen oli Pikin puolella. Me tehtiin äänestys, ketkä meistäkin oli, ja kaikki oli samaa mieltä ku Tupsukorva!

Me ollaan luettu sitä tarinaa koko syksy ja juteltu siitä, leikitty myös. Siitä on tullu myös kotiin postia, meiän kotona ne on jääkaapin ovessa! Viimeks me jäätiin tarinassa siihen kohti, ku se Pisin jäi yksin. Mut me toivottais kyllä, että se Pisinkin pääsis leikkiin. Ja menis joskus naimisiin.

Muistakaahan tekin siellä toisissa eskareissa päästää kaverit mukaan leikkiin!

Meillä on ollu semmonen Vahvuusvaris myös, sekin on opettanu, miten leikitään ja miten voi huomioida ja auttaa kaveria. Me piirrettiin omat kuvat ja sitten pidettiin kehupiiri. Ne kaikki kehut laitettiin kuvien viereen seinälle. Se tuntu hyvältä ja kivalta saada ne kehut. Tuntuu hyvältä olla just mä! Vahvuusvarikset lenteli sinne kuvien viereen sit kans, ne kertoo, missä me ollaan hyviä. Ja aika monesti me ollaan laulettu sitä laulua, sitä ”..kiva, kun oot täällä!”. Siitä tulee aina niin hyvä mieli ja alkaa naurattaa!”

Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään juuri nyt, 18.-24. marraskuuta, Lapsen oikeuksien sopimuksen täyttäessä pyöreät 30 vuotta! Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää juhlistetaan keskiviikkona 20. marraskuuta.

Tämän vuoden teema on lapsen oikeus olla oma itsensä. 

https://www.lapsenoikeudet.fi/kampanja/lapsenoikeuksienviikko/materiaalit/lapsenoikeuksienlaulu/

Sinä pieni eskarilainen: 

Oot hyvä ja ihana just tuommoisena kuin oot! ♥

Pirteitä pulkkamäkiretkiä,

kynttilänvalossa tunnelmahetkiä,

toivottaa Mansikkapolun eskarit

KÄTÖNLAHDEN PÄIVÄKODIN ILMARIT VAHVUUKSIEN MAAILMASSA

”En olekaan mikään tavallinen varis. Olen VAHVUUSBONGARI. Siipeni ovat kauniin hopean harmaat, jotka liitävät tuulessa vauhdikkaasti. Minulla on lyhyet jalat, mikä on kätevää jos kompastun, en kaadu korkealta. Vatsani on pyöreä ja pörröinen. Sitä on kiva läpytellä siivilläni. Silmäni ovat kuin kiikarit, mikä onkin tärkeää, jotta voin bongailla vahvuuksia tarkasti.”

Vahvuusbongari Vaappu on saanut Kätönlahden päiväkodin Ilmarit vahvuuksien maailmaan. Vaappu lähestyi eskarilaisia ensimmäistä kertaa kirjeellä, jossa kertoi olevansa hieman erilainen varis. Hän kerto, mitä vahvuuksilla tarkoitetaan: ”Ne ovat sellaisia asioita, jotka tuovat sinun parhaat puolet esille.” Eskarilaiset innostuivat rakentamaan Vaapulle pesän, jotta hän voisi vierailla luonamme useammin. Vaappu oli onneksi lähettänyt itsestään mitat, jotka helpottivat pesän rakentamista. ”Olen 18 cm pitkä ja siipivälini on noin 20cm. Saatatte tarvita näitä mittoja rakennusurakassanne.”

Ilmareiden ryhmään alkoi ilmestymään vinkkejä siitä, että Vaappu oli käynyt vierailulla. Vaapun jälkiä löytyi ympäri ryhmää. Lapset odottivat Vaappua innokkaasti ja päättivät kirjoittaa hänelle kirjeen, jotta hän uskaltaisi tulla kyläilemään mahdollisimman pian. Kertoihan Vaappu olevan erityisen ujo.

Vaappu on seurannut Ilmareiden touhuilua syyskuusta asti. Hän tarkkaili, kuinka sinnikkäästi eskarilaiset toimivat kuvasuunnistuksessa. Tällöin Vaappu kehotti eskarilaisia pohtimaan, millainen vahvuus sinnikkyys voisi olla. Eskarilaisten mielestä SINNIKKYYS on sitä, että ei luovuta.

Vaappu on kertonut käyvän välillä erittäin villinä, jolloin jooga auttaa häntä rauhoittumaan ja harjoittelemaan itsesäätelyä. Vaappu toi myös hyviä joogavinkkejä Ilmareille, joiden avulla olemme harjoitelleet itsesäätelyä. ITSESÄÄTELY on sitä, että ei lähde mukaan pelleilyyn, vaikka kaveri pelleilee.

Vaappu on aktiivisesti Ilmareiden arjessa mukana ja hän on päässyt vasta vauhtiin. Vaappu tulee moikkaamaan aina välillä. Erityisesti silloin, kun on aika tuoda jollekin eskarilaiselle kehusulka. Kehusulan lapsi saa Vaapulta siitä, että hän on osallistunut Vaapun satumatka –kirjan kirjoittamiseen kotona yhdessä vanhemman kanssa.

Ilmareiden ryhmässä korostuvat lasten vahvuudet. Vahvuuksia kerätään yhteiseen vahvuuspuuhun. Jokaisella lapsella on neljä omenaa, joihin tulee ne vahvuudet, joita ryhmän aikuiset, vanhemmat, kaverit ja lapsi itse näkee hänellä olevan. Vaappu haluaa opettaa, kuinka vahvuuksia voi bongailla itsestä ja kaverista. Hän haluaa näyttää lapsille, että jokainen on tärkeä. Jokaisella on erilaisia vahvuuksia ja taitoja, mitkä ovat arvokkaita. Ne täytyy vain ensin bongata.

Kuluntalahden blogiteksti: Näytelmän tekeminen seitsemästä pienestä kilistä

Hei vaan, olet varmaan kuullut vanhan sadun seitsemästä pienestä kilistä? 

Kuluntalahden eskarilaiset kuuntelivat sen viime viikolla luettuna ja innostuivat sitten leikkimään sitä. Ensin he maalasivat porukalla vuohiemon pienen mökin, ja tietenkin mökissä piti olla uuni. 

Uunia piti sitten kokeilla monissa miehin että miten se yksi kili siihen mahtui piiloutumaan. Ja se kaappikello piti tehdä ja maalata jonka taakse pienin kili piiloutui. 

Kaappikellon numeroita piti tutkailla eskarien leikkikellosta että miten ne numerot oikein pitikään laittaa niihin kellotauluihin... Sitten lähdettiin muutamien eskarilaisten kanssa tutkimaan koulun kellariin roolivaatteita satuun. Mitä ei koulun roolivaatevarastosta löydy niin sitä ei tarvita! 

Kaikille muille paitsi leipurille löytyivät asusteet  ja palattuamme saaliin kanssa eskariin, alkoi kova roolivaatteiden sovittelu ja mallaaminen. ”Sulta tippuu kyllä nuo housut jalasta”, ennusti joku hoikanpuoleiselle, kaksin käsin housujaan kannattelevalle sudelle. Ei hätää, hakaneulat on keksitty. Yksi eskarilainen alkoi leikkaamaan puuttuvaa leipurin hattua. 

Taiteilijan vapaudella eskarilaiset lisäsivät muutaman eläinhahmon satuun jotta kaikki halukkaat saivat oman roolihahmon. Ja niin esitys käyntiin! 

Vuohiemo varoitteli varoittamistaan lapsia ilkeästä sudesta, mutta niin vain sudenketku sai lopulta narrattua jauhotetulla käpälillään kilit ja pisteli heidät suihinsa. Ja kun vuohiemo monien vaiheitten jälkeen pelasti pikku kilit suden vatsasta, pantiin kilien tilalle suden vatsaan hernepusseja. ”Rops, rops”, rapisivat vaan hernepussit maahan kun susi kömpi pystyyn. Sinä jännität varmaan miten satu päättyi? Mekin pohdimme koko eskarijoukon kanssa että mitäs tuolle sudelle sitten lopuksi tapahtui? Eskarilaiset olivat armeliaampia kuin sadun muinainen kirjoittaja ja päättivät:”Pannaan se vankilaan miettimään tekosiaan!”  Silloin yksi kaveri hoksasi että hänellähän on poliisin asu kotona. 

Ja niin oli poliisin virkapukuasiakin hoidettu ja päätimme että esitämme koko sadun vielä koko koulun aamunavauksessakin!

Esikoiden syksyisiä puuhia ja tunnelmia

Esikoiden syksy alkoi ötököitä tutkimalla ja metsäretkiä tehden. Tutkimuspurkit ja suurennuslasit olivat ahkerassa käytössä.

Ötököiden tutkimisen myötä innostuimme askartelemaan myös omia ötököitä. Askartelujen syntyi vielä ötökkkäsatuja.

Lähimetsiä on hyödynnetty monipuolisesti esim. matikassa.

Haastattelimme eskareita eri puuhiin liittyen:

”Mä tykkään legoilla olemisesta”

”Mä tykkäsin tosta mun kuvasta (oman kuvan piirtäminen)”

”Tykkään enkusta. Siitä kun sain silittää sitä Trishan pehmokissaa.”

Osallistuimme ”Kaikki luistelee tapahtumaan” ja tässä muutamia lasten kommentteja:

”Minä halusin harjoitella luistelua ja minä melkein opin.”

”Kivaa oli luistella.”

”Mä pelasin jäkistä ja vedin maalin. Se oli hauskaa, kun oli se loppudisco.”

”Kun yritin jarruttaa, hyvin onnistui, paitsi siis kaatuin. Oon kaatunu aika monesti.”

Esikoiden syksy jatkuu ”hämärän hyssyä” ja jouluisia puuhia odotellen.

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille!

Terveisiä Tapiolan päiväkodin eskarista!

Esittelemme teille lukijoille yhden leikin, lähtekää

seikkailuun mukaan! Ja nyt se alkaa...

”Huhuuuu! Onko asemalla junaan lähtijöitä? Juna lähtee!?

... Juna lähtee, raiteelta kuus! Konduktööri Lipponen huus!

Lähdemme Paperimaahan... Onko asemalla kyytiin tulijoita?”

(Konduktööri Lipponen huutelee matkustajia kyytiin. Hänellä on matemaattinen tausta roolinsa

takana. Malli numero kädessään hän huutelee numeroa, tai kysyy lapsilta miltä raiteelta juna

lähtee, tunnistaako matkustajat numeron, ja tietääkö edes konduktööri itse, mikä numero hänellä

on kädessään?)

”Onko asemalla matkustajia junan kyytiin? Juna lähtee raiteelta?” Konduktööri kysyy.

”Kuus!” Lapset vastaavat ja jatkavat: ”Kyllä on!” Ja niin konduktööri ilahtuu, kun saa tärkeän

tehtävän ja alkaa pyytää asiakkaita kyytiin henkilökohtaisesti.

”Tänään tänne tullut Saimi, olet tervetullut!” Lapsi pomppaa innokkaana kyytiin mukaan.

Niin pikkuhiljaa juna alkaa täyttyä matkustajista. ”Tuut—tuut! Juna lähtee.”

Juna alkaa kaarrella pikkuisessa Nuppula-ryhmän huoneessa, mutta se ei estä 13 matkustajan

matkantekoa.

Ohitamme oven, jossa on juliste.

”Ai, tuollahan näkyy olevan ihmisiä uimarannalla! Vilkutetaanpas heille! Hei-hei!”

(Vuodenajan mukaan vilkutuksen kohde muuttuu.) Iloisia vilkutuksia tulee ja juna matka jatkuu

mukavissa tunnelmissa.

Juna tekee mutkia, mutta lapset pysyvät jonon kyydissä, pitäen kiinni edellä olevan hartioista.

Pikku hiljaa alamme saapua Paperimaahan. Se ei ole kovin kaukana. Paperimaa on toisen oven

takana. Aukaisemme oven ja saavumme perille. Juna pysähtyy ja meidät ottaa vastaan

baskeripäinen taiteilija, Vincent van Välimäki, joka huudahtaa: ”Bonjour! Bonjour!”

Ja mitäs tänään taiteilijalla on mielessä? ”Väliväri harjoitus, oranssia tänään!”

Ranskalaisittain suomea puhuva taiteilija puhuu innostavasti inspiraatiosta ja signeerauksesta

sekä levittelee kädessään olevaa pensseliä ilmaan, kuin maalaisi parasta aikaa. Eikä kestä kauaa,

kun eskarilaiset ja ryhmän nuoremmat, harjoittelevat asioita keskittyneesti. Taidetta syntyy,

kaunista ja värikästä.

...

Tässä oli yksi meidän yhteinen leikki.

Mukavia leikkejä kaikille Eskariin!

Mainittakoon vielä, että leikki on saanut idean Teija Mursulan runosta, joka kuuluu näin:

Runojuna lähtee

Raiteelta kuus

Konduktööri Kettunen

Iloisena huus:

Tänään tänne tullut

Olet tervetullut,

Terve...

Vincent van Välimäki on saanut Leikkihankkeessa mukana olleiden päiväkotien kautta

roolihahmoonsa aineksia.

T: Tapiolan päiväkodin eskarit