Hoijakan eskarin blogiteksti

Meillä Hoijakan tämän vuoden eskareilla on kunnia olla ihan viimeiset esikoululaiset täällä Hoikankankaalla. Ensi syksynä Hoijakan väki jatkaa touhujaan Ratamon päiväkodin remontoiduissa tiloissa ja mehän ollaankin silloin jo oikeita koululaisia.

Aika on kulunut nopeasti. Kun eskari alkoi, oli vielä melkein kesä ja pitkän syksyn jälkeen tuli vihdoin odotettu talvi ja sen myötä luistelu- ja hiihtokelit. Me hurautetaan paikallisbussilla keskuskentälle luistelemaan. Hiihtäminen onkin sitten superhelppoa; meillä on latu ihan tuossa aidan toisella puolella.  Siinä hiihdellään ja lasketaan mäkeä niin paljon kuin vaan jaksetaan. Vaikka joka päivä niin kauan kuin lunta riittää - ja tänä vuonna sitä varmaan riittää.  

Jalkapallo ja sähly ovat meidän mielestä ihan parhaita pelejä. Niitä on pelattu syksystä asti sekä sisällä että ulkona. Nyt talvellakin me pelataan jalkapalloa välillä melkein umpihangessa. Ollaan muuten jo melko taitavia.

Heti joululoman jälkeen me aloitimme tarjottimen kantamisen harjoittelun.  Apulaiset kantavat nyt ruokansa tarjottimella viereiseen huoneeseen ja saavat nauttia lounaansa siellä kahdestaan. Tosi mahtava homma!  Siellä saa supista vähän salaisuusjuttujakin, kunhan vaan muistaa syödä.

Joulukuussa me löysimme hyllystä Fortuna- pelin. Selvitettiin muuten netistä, että se on yli 70 vuotta vanha peli, ja meidän melkein yhtä vanha opekin on pelannut Fortunaa lapsena. Peli on ollut todella ahkerassa käytössä. Ja voi jukra, miten hyviä laskijoita meistä on tullutkaan, kun itse laskemme lukuja yhteen.

Eskarissa on myös pelattu lautapelejä ja rakenneltu palapelejä. Sitten välillä pääsee pelailemaan iPadilläkin. Se on muuten hyvä laite silloinkin, kun haluaa tietää jotain tärkeää - vaikka ei vielä osasi kirjoittaakaan, niin googlata voi puhumallakin!

Meitä rupesi myös kiinnostamaan, mitä ihmisen sisällä on ja miten kaikki toimii. Meillä on juuri nyt menossa ihmisen tutkimusprojekti. Vanhan kaverimme Luuranko-Leon kanssa on tutustuttu ihmiseen.   Ollaan jo katsottu iPadeilta pieniä videonpätkiä mm. aivojen toiminnasta, aisteista, sydämestä ja ruoansulatuksesta.  Kuunneltiin myös stetoskoopilla, miten sydän jyskyttää. Kirjastoautoltakin löydettiin tosi mielenkiintoisia kirjoja ihmisestä.  Ja tutkimukset jatkuvat vielä niin kauan kuin uusia kiinnostuksen kohteita löytyy.

 

Meillä on myös uusi ystävä, Lukutoukka. Se saa käydä vuorollaan jokaisen eskarin kotona viettämässä viikonloppua. Se rakastaa kirjojen kuuntelua ja onkin aivan innoissaan, kun sille luetaan jokin kirja vierailun aikana. Sen omaan kuljetuslaatikkoon tehtiin hengitysaukotkin.  

Onneksi eskaria on jäljellä vielä monta kuukautta. Meillä on vielä paljon puuhaa ja opittavaa ennen koulun alkua. Kauan odotettu uimakoulukin on vielä käymättä.

Hyvää talvea toivottavat Hoijakan viimeiset eskarit