Kuluntalahden eskarilaiset pääsivät tässä taannoin yhdessä
koulun ekaluokkalaisten kanssa Turvaa tenaville- tapahtumaan Kajaanin
Pallohalliin. Matkan varrelta koukattiin myös Vanamon eskarilaiset mukaan
retkelle. Oli mahtavaa matkustaa isolla bussilla kaupunkiin!
Pallohallissa eskarilaisten kierros alkaa
ensiapupisteeltä. Yksi halukas saa mennä makaamaan tekonurmelle, ja sitten
opetellaan oikeaa kylkiasentoa jos kaverille on käynyt huonosti.
Seuraavalla pisteellä mietitään oikeaa liikennevaloissa
käyttäytymistä. "Ku pallaa punanen niin ei saa mennä, ku pallaa vihree
niin sillon saa mennä", ehättää joku eskarilainen kertomaan. Sitten
harjoitellaan suojatien yli menemistä. "Pittää kattoo molempiin
suuntiin", tietävät eskarilaiset . Sitä onkin harjoiteltu jo aiemmin
Kuluntalahden eskarin läheisyydessä.
Nyt ollaan siirrytty tutkimaan polkupyörän
varusteita. Heijastimet ovat pyörässäkin tärkeitä.
Kun on tutkittu ensin hyvän pyöräilykypärän
ominaisuuksia, tehdään mieltä kiihdyttävä kokeilu kananmunalla. Särkyykö
kananmuna pienen kypärän sisässä kun se kopsahtaa pöydälle? Jännittynyt
odotus:"No ei särkynyt!" Aivan, kypärä suojasi sitä noin hyvin.
Sitten laitetaan kananmuna muovipussiin ja kopsautetaan pöydälle:"Särky
se, meni ihan muusiksi!" huudahtavat lapset kuorossa. Kannattaa siis
käyttää kypärää!
"Terve, Reima, minä oon nähnyt sinut
Jormualla", huudahtaa joku innostuneena kun siirrytään seuraavalle
rastille. Myhäilevän Reiman kanssa tutkitaan liikennemerkkejä. "Mitähän
tämä liikennemerkki tarkoittaa?" Joku nokkela eskarilainen tietää
vastauksen: "Pittää oottaa että kaikki muut menevät ensin." Aivan
oikein. Joku kertoo että heidän tienhaarassaan on juuri tuollainen
samanlainen merkki.
Sitten tutkitaan vähän lisää liikennemerkkejä. Tämän
merkin kohdalla kaikki haluaisivat selostaa tietämystään: " Suojatielle
saa mennä vaan kävelemällä, ei saa juosta", selitetään yhteen ääneen.
Nyt ollaan mielenkiintoisessa kohteessa! Kun on
kuunneltu tarkkaavaisina paloauton sammutusvarustuksesta, siirrytään toiselle
puolen autoa tutkimaan pelastuskalustoa. Erityisesti mieltä askarruttaa iso,
sininen, puhallettava kapine. Siihen voi puhaltaa ilmaa ja laittaa vaikka monta
loukkaantunutta lepäämään. "Mutta voiko siinä hyppiä niin kuin
trampalla?" tahtoo joku tietää. Ei, siihen sitä ei ole tarkoitettu, mutta
pitkän pelastustyön aikana sen päällä voidaan levähtää, lapsille kerrotaan.
Ihme juttu, tuumaavat eskarilaiset.
Sitten ollaankin Kainuun Prikaatin esittelypisteen
luona. "Minä oon nähny tuommosen auton kaupungilla", joku
huudahtaa. Lapsille näytetään havainnollisesti miten pieni ihminen ei näy
kuljettamoon jos hän kulkee aivan auton edestä, juoksemisesta puhumattakaan.
Seuraavaan kohteeseen mentäessä joku huudahtaa
poliisiauton nähdessään: " Minun isä on saanut kerran sakot!" Sitä ei
joudeta kuitenkaan sen kummemmin pohtimaan sillä joukossa alkaa kuhina kun
poliisi kysyy haluaisiko joku kokeilla poliisiauton kyydissä istumista. Mitä
pitää tehdä ennen kuin lähdetään autolla ajamaan, kysellään lapsilta.
"Auto ei lähe liikkeelle ennenku kaikilla on vyöt kiinni!"
sanoo joku jämäkästi, ilmeisesti vanhempaansa matkien. Oikea neuvo, myötäilevät
poliisitkin.
Poliisiautossa istutaan sitten hetken omassa rauhassa,
keskittyneenä, sillä nyt on edessä uusi kokemus. Ei sitä joka päivä
poliisiauton kyydissä ollakaan!
Kun on käyty tutkimassa vielä kunnioitettavan kokoista
aura-autoa, onkin takaisinlähdön aika. "Oli tosi hyvä päivä!" sanovat
eskarilaiset painokkaasti kun bussi kurvaa kohti Kuluntalahtea. Kiitokset
järjestäjille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti