Jalmareiden joulukalenteri

Joulukuun lähestyessä Jalmareiden eskareiden puheissa ovat alkaneet vilistä joulukalenterit ja joulutoivelistat sekä perheiden jouluperinteet. Lapset ovat jo innokkaasti piirtäneet kuvia joulupukille ja kirjoitelleet lahjatoivekirjeitä tonttujen mukaan laitettavaksi.

Lapset ovat innokkaina kertoilleet, millaisia joulukalentereita heillä on kotonaan. Olemme myös rakentaneet eskariin joulukalenterin. Jalmareissa on 24 lasta ja aloitimme kalenterin tekemisen siitä, että jokainen lapsi ompeli huovasta itselleen joulusukan. Lapset valitsivat huovan ja lankojen värit itse ja suunnittelivat haluamansa koristelut sukkaan. Näin saimme 24 kaunista joulukalenterin luukkua. 

Lapsia alkoi jo mietityttää, ilmestyykö sukkiin jotain yllätyksiä. Niinpä pidimme arpajaiset, joissa jokainen lapsi sai itselleen salaisen jouluystävän. Seuraavaksi lapset kertoivat aikuiselle kivoja asioita salaisesta ystävästään ja aikuinen kirjoitti kerrotut asiat kirjeen muotoon. Myöhemmin lapset myös piirtävät jouluisen kuvan liitettäväksi kirjeeseen. 

Joulukuu onkin sitten jännitystä ja odotusta täynnä, kun jokainen lapsi saa vuorollaan kurkistaa joulusukkaansa ja löytää sieltä ihanan joulukirjeen!

Jalmareiden eskarit toivottavat kaikille jännittävää joulunodotusta!

Mansikkapolun eskarit toivottavat hyvää Lapsen oikeuksien viikkoa!

”Rakkaat toiset eskarilaiset,

kiva kun luette tätä kirjettä!

Me ollaan saatu paljon ystäviä!

Ollaan luettu semmosta Piki-tarinaa, jossa opitaan, miten ollaan kiltisti toisille ja miten pääsee leikkiin mukaan. Jos on toiselle tuhma leikissä tai puhunu pahasti, saattaa käydä niinkin, että jää ite leikin ulkopuolelle.

Siinä on semmonen Pisin-tyyppi, joka sanoi tosi rumasti Pikille, että ”Pyjamapellejä ei päästetä leikkiin!”. Siitä tuli meillekin niin paha mieli, kun Piki jäi yksin. Mut Tupsukorvainen oli Pikin puolella. Me tehtiin äänestys, ketkä meistäkin oli, ja kaikki oli samaa mieltä ku Tupsukorva!

Me ollaan luettu sitä tarinaa koko syksy ja juteltu siitä, leikitty myös. Siitä on tullu myös kotiin postia, meiän kotona ne on jääkaapin ovessa! Viimeks me jäätiin tarinassa siihen kohti, ku se Pisin jäi yksin. Mut me toivottais kyllä, että se Pisinkin pääsis leikkiin. Ja menis joskus naimisiin.

Muistakaahan tekin siellä toisissa eskareissa päästää kaverit mukaan leikkiin!

Meillä on ollu semmonen Vahvuusvaris myös, sekin on opettanu, miten leikitään ja miten voi huomioida ja auttaa kaveria. Me piirrettiin omat kuvat ja sitten pidettiin kehupiiri. Ne kaikki kehut laitettiin kuvien viereen seinälle. Se tuntu hyvältä ja kivalta saada ne kehut. Tuntuu hyvältä olla just mä! Vahvuusvarikset lenteli sinne kuvien viereen sit kans, ne kertoo, missä me ollaan hyviä. Ja aika monesti me ollaan laulettu sitä laulua, sitä ”..kiva, kun oot täällä!”. Siitä tulee aina niin hyvä mieli ja alkaa naurattaa!”

Lapsen oikeuksien viikkoa vietetään juuri nyt, 18.-24. marraskuuta, Lapsen oikeuksien sopimuksen täyttäessä pyöreät 30 vuotta! Kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää juhlistetaan keskiviikkona 20. marraskuuta.

Tämän vuoden teema on lapsen oikeus olla oma itsensä. 

https://www.lapsenoikeudet.fi/kampanja/lapsenoikeuksienviikko/materiaalit/lapsenoikeuksienlaulu/

Sinä pieni eskarilainen: 

Oot hyvä ja ihana just tuommoisena kuin oot! ♥

Pirteitä pulkkamäkiretkiä,

kynttilänvalossa tunnelmahetkiä,

toivottaa Mansikkapolun eskarit

KÄTÖNLAHDEN PÄIVÄKODIN ILMARIT VAHVUUKSIEN MAAILMASSA

”En olekaan mikään tavallinen varis. Olen VAHVUUSBONGARI. Siipeni ovat kauniin hopean harmaat, jotka liitävät tuulessa vauhdikkaasti. Minulla on lyhyet jalat, mikä on kätevää jos kompastun, en kaadu korkealta. Vatsani on pyöreä ja pörröinen. Sitä on kiva läpytellä siivilläni. Silmäni ovat kuin kiikarit, mikä onkin tärkeää, jotta voin bongailla vahvuuksia tarkasti.”

Vahvuusbongari Vaappu on saanut Kätönlahden päiväkodin Ilmarit vahvuuksien maailmaan. Vaappu lähestyi eskarilaisia ensimmäistä kertaa kirjeellä, jossa kertoi olevansa hieman erilainen varis. Hän kerto, mitä vahvuuksilla tarkoitetaan: ”Ne ovat sellaisia asioita, jotka tuovat sinun parhaat puolet esille.” Eskarilaiset innostuivat rakentamaan Vaapulle pesän, jotta hän voisi vierailla luonamme useammin. Vaappu oli onneksi lähettänyt itsestään mitat, jotka helpottivat pesän rakentamista. ”Olen 18 cm pitkä ja siipivälini on noin 20cm. Saatatte tarvita näitä mittoja rakennusurakassanne.”

Ilmareiden ryhmään alkoi ilmestymään vinkkejä siitä, että Vaappu oli käynyt vierailulla. Vaapun jälkiä löytyi ympäri ryhmää. Lapset odottivat Vaappua innokkaasti ja päättivät kirjoittaa hänelle kirjeen, jotta hän uskaltaisi tulla kyläilemään mahdollisimman pian. Kertoihan Vaappu olevan erityisen ujo.

Vaappu on seurannut Ilmareiden touhuilua syyskuusta asti. Hän tarkkaili, kuinka sinnikkäästi eskarilaiset toimivat kuvasuunnistuksessa. Tällöin Vaappu kehotti eskarilaisia pohtimaan, millainen vahvuus sinnikkyys voisi olla. Eskarilaisten mielestä SINNIKKYYS on sitä, että ei luovuta.

Vaappu on kertonut käyvän välillä erittäin villinä, jolloin jooga auttaa häntä rauhoittumaan ja harjoittelemaan itsesäätelyä. Vaappu toi myös hyviä joogavinkkejä Ilmareille, joiden avulla olemme harjoitelleet itsesäätelyä. ITSESÄÄTELY on sitä, että ei lähde mukaan pelleilyyn, vaikka kaveri pelleilee.

Vaappu on aktiivisesti Ilmareiden arjessa mukana ja hän on päässyt vasta vauhtiin. Vaappu tulee moikkaamaan aina välillä. Erityisesti silloin, kun on aika tuoda jollekin eskarilaiselle kehusulka. Kehusulan lapsi saa Vaapulta siitä, että hän on osallistunut Vaapun satumatka –kirjan kirjoittamiseen kotona yhdessä vanhemman kanssa.

Ilmareiden ryhmässä korostuvat lasten vahvuudet. Vahvuuksia kerätään yhteiseen vahvuuspuuhun. Jokaisella lapsella on neljä omenaa, joihin tulee ne vahvuudet, joita ryhmän aikuiset, vanhemmat, kaverit ja lapsi itse näkee hänellä olevan. Vaappu haluaa opettaa, kuinka vahvuuksia voi bongailla itsestä ja kaverista. Hän haluaa näyttää lapsille, että jokainen on tärkeä. Jokaisella on erilaisia vahvuuksia ja taitoja, mitkä ovat arvokkaita. Ne täytyy vain ensin bongata.

Kuluntalahden blogiteksti: Näytelmän tekeminen seitsemästä pienestä kilistä

Hei vaan, olet varmaan kuullut vanhan sadun seitsemästä pienestä kilistä? 

Kuluntalahden eskarilaiset kuuntelivat sen viime viikolla luettuna ja innostuivat sitten leikkimään sitä. Ensin he maalasivat porukalla vuohiemon pienen mökin, ja tietenkin mökissä piti olla uuni. 

Uunia piti sitten kokeilla monissa miehin että miten se yksi kili siihen mahtui piiloutumaan. Ja se kaappikello piti tehdä ja maalata jonka taakse pienin kili piiloutui. 

Kaappikellon numeroita piti tutkailla eskarien leikkikellosta että miten ne numerot oikein pitikään laittaa niihin kellotauluihin... Sitten lähdettiin muutamien eskarilaisten kanssa tutkimaan koulun kellariin roolivaatteita satuun. Mitä ei koulun roolivaatevarastosta löydy niin sitä ei tarvita! 

Kaikille muille paitsi leipurille löytyivät asusteet  ja palattuamme saaliin kanssa eskariin, alkoi kova roolivaatteiden sovittelu ja mallaaminen. ”Sulta tippuu kyllä nuo housut jalasta”, ennusti joku hoikanpuoleiselle, kaksin käsin housujaan kannattelevalle sudelle. Ei hätää, hakaneulat on keksitty. Yksi eskarilainen alkoi leikkaamaan puuttuvaa leipurin hattua. 

Taiteilijan vapaudella eskarilaiset lisäsivät muutaman eläinhahmon satuun jotta kaikki halukkaat saivat oman roolihahmon. Ja niin esitys käyntiin! 

Vuohiemo varoitteli varoittamistaan lapsia ilkeästä sudesta, mutta niin vain sudenketku sai lopulta narrattua jauhotetulla käpälillään kilit ja pisteli heidät suihinsa. Ja kun vuohiemo monien vaiheitten jälkeen pelasti pikku kilit suden vatsasta, pantiin kilien tilalle suden vatsaan hernepusseja. ”Rops, rops”, rapisivat vaan hernepussit maahan kun susi kömpi pystyyn. Sinä jännität varmaan miten satu päättyi? Mekin pohdimme koko eskarijoukon kanssa että mitäs tuolle sudelle sitten lopuksi tapahtui? Eskarilaiset olivat armeliaampia kuin sadun muinainen kirjoittaja ja päättivät:”Pannaan se vankilaan miettimään tekosiaan!”  Silloin yksi kaveri hoksasi että hänellähän on poliisin asu kotona. 

Ja niin oli poliisin virkapukuasiakin hoidettu ja päätimme että esitämme koko sadun vielä koko koulun aamunavauksessakin!